Mitä tapahtuu, kun sinulle sanotaan: ’Oot vaan’?
Ihana joogaohjaaja Siru sanoi näin ryhmälle joogaharjoituksen loppurentoutuksessa. Huomasin pienen paineenomaisen ajatuksen välittömästi noustavan päätään – mitä, mitä, oon vaan? Noinko yksinkertaisesti, tässäkö, nytkö, kuinka kauan jne? Havahduin siihen (taas kerran) kuinka vaikeaa on antaa itsensä vain olla. Jopa tuo lauseen selkeys ja lyhyys saa helposti mielen mylläämään.
Miten on mahdollista, että tässä ajassa, jolloin meillä on paljon vapaa-aikaa ja useimmiten apuna koneet kodinhoidossa, meidät hämmentää lyhyt, oot vaan –lause? Miten tässä on näin käynyt? Miksi etsimme vastauksia kirjoista, blogeista, facebookista siihen, että rauhoittuisimme? Vai onko niin, että rauhoittumisesta on tehty jotain ’yliluonnollista’ – oliko ennen rauhoittuminen fyysisen väsymyksen seuraus, mahdollisuus lepoon – vaanolemiseen? Oli työ ja lepo.
Varsinkin työelämässä puhutaan paljon sähläämisestä ja tämä asia on päässyt otsikoihin tällä viikolla. Talouselämän verkkosivulla 17.3.2016 oli tällainen otsikko: ’Nyt se on tutkittu: Suomalaisten työpaikkojen ”sähläysaste” on 35-55%.’ Sählätäänkö työpaikallasi? Et todellakaan ole yksin.’
Onko elämästä tullut kokonaisuudessaan sähläystä? Toisaalta onko elämästä tullut mielenkiintoisempaa, kun on tarjolla erilaisia mahdollisuuksia kokea, harrastaa?
Uskon ja koen niin, että sählääminen (mitä sana sitten kenellekin tarkalleen tarkoittaa) vie energiaa ja saa tunteen keskeneräisyydestä, riittämättömyydestä, tunteen siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa. Keskittyminen ja varsinkin priorisointi on tällöin vaikeaa – uupuminen häämöttää nurkan takana. Uskon sähläyksen vaikuttavan siihen, että lopputulos = lopputulokset ovat huonompia.
Mikä on sitten vastakohta sähläykselle – onko se rauhoittuminen – jopa ollavaan –tila? Mieleni maisemaan tuleen kuva riippukeinussa makaavasta henkilöstä, jolla on lupa vaan olla. Olisiko kuitenkin niin, että jos työtä tehtäisiin ja elämää elettäisiin riippukeinumaisessa tunnelmassa – sisäisessä tyyneydessä – saisimme kuitenkin huomattavasti enemmän (ja jopa tehokkaammin!) asioita ja tekemisiä aikaiseksi? Voisiko olla niin, että kokemuksistakin tulisi syvempiä, kun ei mielessä sählätä jo seuraavaan tehtävään, paikkaan, kokemukseen?
Osaatko Sinä olla vaan?
PS. Etsiessäni sopivaa kuvaa tähän tekstiin, sanoilla: rentoutuminen, lepo tuli paljon kissojen kuvia – ne taitavat osata taidon!
