’Elämässä tapahtuu kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Vai tapahtuuko?
Onko sekin uskomus, että jokin asia ylipäätään on huono.
Auttaisiko se, jos oppisimme uskomaan, siis ihan oikeasti uskomaan, että asiat eivät tapahdu minulle vaan minua varten? Uskoisimme, että kaikki mitä tapahtuu, on hyödyllistä. Että kaikki olisi juuri niin kuin pitääkin riippumatta siitä, mitä tapahtuu.’
Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä ovat näin pohtineet kirjassaan Uskonko. Uskomukset ovat mielenkiintoinen asia ja on mielenkiintoista pohtia kuinka ne voivat viedä ihmistä eteenpäin huikeisiin suorituksiin tai pahimmillaan ’vetää mattoa jalkojen alta’. On surullista kuinka paljon energiaa jää käyttämättä uskomusten takia ja kuinka paljon elämätöntä, kokematonta elämää uskomuksiin voi myös liittyä.
Omassa elämässäni haluan ja pyrin poistamaan sanat pitäisi, täytyisi. Ei ole muuten ihan helppoa! Joka kerta, kun ajatuksiini tulee sana pitäisi – mietin pitääkö oikeasti. Entä voisiko sanan pitää korvata sanalla haluan? Tekemiseen tulee huikea fiilisero, jos asiat pitää tehdä tai haluaa tehdä… Onko tämä sitten teennäistä – happy life, happy feeling – hypetystä… Mielestäni ei – voin ja saan:) itse valita sanani, jotka käytän puhuessani itselleni, puhuessani muille – valitsemani sanat johtavat tunteisiin ja tekoihin. Erityisen herkällä korvalla haluan kuunnella puhetta itselleni, miten minä itselleni puhun. Valitettavasti oma puhe on usein tiukempaa, tuomitsevampaa ja käskevämpää kuin puheemme muille. Muita kohtaan pystymme olemaan armollisempia kuin itseämme kohtaan. Entä jos emme vaatisi itseltämme niin paljon ja antaisimme tapahtumien tapahtua, tunteiden tulla ja mennä, elämän soljua eteenpäin luottaen ja hyväksyen asioita. Ottaisimme vastaan mitä elämällä on meille annettavana, opettavana. Mitä jos hyväksyisimme elämän ja oman keskeneräisyytemme, luottaisimme siihen, että asiat aina järjestyvät parhain päin ja kuten joki, elämäkin, virtaa eteenpäin.
Be like the flowing river,
Silent in the night.
Be not afraid of the dark.
If there are stars in the sky, reflect them back.
If there are clouds in the sky,
remember clouds, like the river, are water,
So, gladly reflect them too,
In your own tranquil depths.
– Manuel Bandeira –
